deb

Lupaan että tän postauksen jälkeen mun blogiin ilmestyy jotain muutakin sisältöä kun kuvia kengistä(tai mekosta), mutta ajattelin kuitenki kertoo jo etukäteen mitä laitan huomenna päälle MORP- tanssiin. Koska homecoming ei ollu mitenkään kummonen täällä, morp(takaperin prom) on toisiksi isoin koulujuhla mun high schoolissa. Jotenkin kävi niin että sekä mekko, bolero ja kengät on samasta deb kaupasta. Toivottavasti kukaan ei huomaa. :D 

shoe shopping

Eilisen vapaa päivän suunnitelmat tiivistyi sittenkin pelkkään shoppailuun, kun haluttiin enemmän aikaa alelaarien äärellä. Käytiin myös syömässä Chipotle-nimisessä  meksikoilaisessa, jossa burritot oli niin paisuneita että söin puolet siitä tänään lounaaksi koulussa. :D

Shoppailu reissu oli äärimäisen menestyksekäs, niinkuin täällä yleensäkin. Kaikki on vaan niin paljon halvempaa kuin Suomessa! En varmaan raaski ostaa enää mitään kun tuun takasin.. Hinnat on jo valmiiksi halvempia, ja sitten kaikesta voi vielä ottaa 30 % "alennuksen" valuuttakurssin takia. ♥ Lisäksi täällä on hirmu hyviä ja siistejä second-hand kauppoja, mistä oon ostanu paljon juttuja. 

Esittelyssä eilisen saalis:

Pinkit Converset 26 e

Ballerinat 3 e

Korkkarit 2 e

Aidot feikki Uggit, eli siis samaa materiaalia mutta merkki on eri 30 e

Martin Luther King Day

Martin Luther King Dayn kunniaksi meillä on tänään vapaa maanatai! Mun piti mennä Katjan kanssa laskettelemaan, mutta koska on niin kylmä niin se oli peruttu.  Suunnitelmat on vielä vähän auki mutta tarkotus olisi mennä shoppailemaan, leffaan ja YMCA:n uiskentelemaan. Sounds good to me. 
Oon ollut laiska ottamaan kuvia tällä viikolla, joten kuvituksena tällä kertaa vanhoja kesäkuvia. Toivon niin paljon että tulis jo kevät ja lämmin ilma. Täällä on nyt joku kylmä aalto ja miljoona astetta pakkasta. :D Vaikka toisaalta kesän tulo tarkottaa sitä että mun aika täällä loppuu myös.. Nyt on puolet vaihtovuodesta jäljellä, ja tuntuu että aika tulee loppumaan ihan kesken. Toisaalta 5 kuukautta on aika pitkä aika, ja en malta odottaa että nään taas perheen ja kaverit Suomessa. 

Viime lauantaina olin Ji Heen 18-vuotis pirskeissä. Annoin sille lahjaksi marimekon pikku pussukan. Alku viikosta mulla oli hirvee läksy kasautuma, joten en oikein tehnyt muuta kun koulujuttuja. Keskiviikkona mentiin shoppailemaan tyttöjen kanssa kirkosta, ja sen jälkeen ajettiin kirkolle keskiviikko aktiviteettiin, jossa meillä oli suklaa fondue. Perjantaina menin taas shoppailemaan, mutta tällä kertaa mulla oli hyvä syy, koska tarvitsin lauantaita varten mustat jumppahousut ja neon-värisen T-paidan. Illalla menin Lucyn luo yöksi koska mun vanhemmat oli pois yön yli. Katottiin Hercules disneyleffa koska en ollut ikinä nähnyt sitä, mutta olin super väsynyt ja nukahdin puolessa välissä joten mulle ei ikinä selvinnyt miten se loppui. 

Lauantaina meillä oli "Youth Cultural Event" jota varten mun piti ostaa ne vaattetkin. Tehtiin siis yhden päivän aikana musikaali ehkä sadan nuoren kanssa. Se oli valmiiksi käsikirjoitettu, mutta harjoteltiin koko päivä lauluja ja tansseja, ja illalla seittemältä oli show. 
Yksi meidän lauluista oli Hercules leffan teema "Go the Distance", joten Keely halusi kattoa sen leffan illalla kun tultiin kotiin. Mutta jotenkin onnistuin taas nukahtamaan ennen puolta väliä. :D En tiiä mikä muhun on mennyt, mutta syytän mun geeniperimää, äiti. 

Ja tuosta muutaman viikon takaisesta leiristä on tehty kiva video youtubeen, eli jos joku haluaa nähdä vähän paremmin mitä siellä tapahtu niin suosittelen. Mäkin vilahtelen siellä useampaan otteeseen. 

Frozen Yogurt

Terveiset sängynpohjalta! Täällä pyörii joku flunssa epidemia, ja mä olen muiden mukana kotona sairastamassa. Mitään erityistä ei oo tällä viikolla ehtiny tapahtumaan, kun oon lähinnä ollut kipeänä. 

Mutta ajaettelin esitellä teille mun uuden rakkauteni: Frozen yogurt! Täällä on hirveesti eri paikkoja, mutta idea on sama. Saat itsepalveluna tehdä millasen sekotuksen haluat erilaisista "frozen yogurt"(en oo vielä saanu selville miten se eroaa pehmiksestä, maistuu ainaki samalta) makuja. Makuina mm. berry sorbet, eggnog, pumpkin pie, salty caramel ja tietty kaikki perinteiset. Hauskinta on että saa ite käyttää pehmiskonetta, vuuhuu! Ja päälle saat voit valita kaikkea maan ja taivaan väliltä; hedelmiä, marjoja, pähkinöitä, brownieseja, suklaahippuja, cookiedough-paloja, karkkeja, kermavaahtoa.. jne. Lopuksi koko hoito punnitaan, ja hinta menee painon mukaan. 
En oo vielä Suomessa, ainakaan Turussa törmänny tämmösiin. Eli tässä siis markkinarako Suomeen, odottelen innolla. 

Youth Camp

Tänä viikonloppuna oli kirkon nuorten leirillä. Leirin oikea virallinen nimi oli "Youth Retreat", mikä aiheutti hämmennystä mulle aluksi, kun päättelin Retreat? Retriitti!!??? :D mutta kyseessä ei siis onneksi ollut mikään yhteinen hiljentyminen.. Mukana oli Young Men ja Young Women "meidän kirkosta" ja jostakin toisesta seurakunnasta (en oikeen tiiä mitään muuta sanaa, mutta siis se ryhmä ihmisiä kenen kanssa sulla on kirkko samaan kellonaikaan). 

Perjantai iltana kerättiin meidän iso pakettiauto täyteen ihmisiä ja ajettiin pari tuntia kohti Wisconsenin rajaa meidän leiripaikkaan. Pienen eksyksissä olon jälkeen saavuttiin yhdeksän aikoihin perille ja ohjelmassa oli tutustumisleikkejä, vapaamuotoiset "kirkkotanssit" ja paljon kaikkea hyvää syötövää. Sen jälkeen nuorimmat ajettiin nukkumaan, ja me yli 16-vuotiaat jätiin pelaamaan mafiosoa ja muita pelejä. Yhden aikoihin mentiin nukkumaan kaikki sukupuolen ja iän mukaan jaoteltuihin mökkeihimme, ja oltiin kaikki niin väsyneitä kouluviikon jälkeen että nukahdettiin saman tien. 
Lauantai aamuna herättiin seittemältä, koska aamupala oli 7:30. Hirveen aikasin, mutta onneks aamupala oli heräämisen arvoinen. Saatiin pancakeseja, munakokkelia, kinkkua, muroja, ja kuumaa kaakaota. Aamupäivällä meillä oli oppitunti rasteja ja niiden välissä leikkejä lumessa. Pelattiin futista pareittain jalat yhteen sidottuna ja jonossa tasajalkahyppyviestiä. :D
Lounas me syötiin siten, että ranteet oli sidottu yhteen nippusiteillä viereisten kanssa. Yritä siinä sitten syödä kun et edes ylety ottamaan hampparia käteen. 
Leirin lopuksi oli "Testimony meeting." Se kuuluu mormonien tapoihin kerran kuussa kirkossa ja joskus muuten vaan, eli kaikki halukkaat saa mennä kertomaan oman "todistuksen" kaikkien edessä että se mihin ne uskoo on totta. Puhe kuitenkii rönsyilee aika paljon joten useimmiten ihmiset kertoo mitä niitten elämässä on tapahtunu ja mitä ne on siitä ymmärtänyt ja vaikeuksista ja iloista. Ja yleisenä sääntönä näyttää olevan että melkein kaikki alkaa itkemään samalla kun selittää tarinaansa. :D Kun ekan kerran olin tollasessa jutskassa niin olin vähän että öööö mitä tapahtuu, mutta nytten oon jo niin tottunu ettei se vaikuta enää mitenkään oudolta. Mutta mun mielessä tässä näkyy kulttuurierot aika hyvin, koska en ikinä, ikinä vois kuvitella että kukaan Suomessa tulis kaikkien eteen kertomaan syvimpiä tuntojaan kyyneleet silmissä. Mutta kyllä siinä itsekkin liikuttuu kun mun ikäset pojat tuhertaa itkua ja kertoo kuinka ihanat kaverit niillä on ja kuinka ne yrittää olla parempia ihmisiä. Yksi amerikkalaisuuden hyvistä puolista on musta tällänen avoimuus, 

Nykyään tunnen oloni jo tosi kodikkaaksi kaikkien mormonien keskellä eikä mitkään jutut mitä aluksi vieroksuin tunnu enää oudolta. Ja kaikki on ottanut mut tosi hyvin vastaan.

Oon kaivannu leirielämää paljon täällä, koska Suomessa leireilin tosi paljon. Tuntu ihan kun olisin ollu jossain isosleirillä, ihan samanlainen tunnelma. :) Tutustuin paremmin tuttuihin ja vähemmän tuttuihin kirkosta, ja meidän jo tosi tosi hyvä yhteishenki Young Women-ryhmän kanssa parani entisestään. Hirveen hauska ja ihana viikonloppu, olisin hallunnu vaan pysyä vielä seuraavankin yön.