toivon että matka jatkuu jatkuu vaan

Viikon aikana ehti tapahtua vaikka mitä ja olisin voinu hyvin jatkaa lomaa vielä toisenkin viikon. Saavuttiin perille mun dadin vanhempien luo myöhään lauantai iltana. 

Sunnuntaina mentiin kirkkoon niinkuin tavallisesti, mutta koska Utahin asukkaista on yli 60 % mormoneja, käveltiin kirkkoon joka oli muutaman sadan metrin päässä yhdessä kaikkien muiden kadun mormonien kanssa. Tutustuin mun host-grandman ja grandpan, jotka oli tosi kilttejä ja kohteli mua ihan kun yhtenä lapsen lapsista. Myös mun vanhin host-siskon Leila(huom. suomalainen nimi!) tuli kylään ja toi mukanaan Coran, 4v ja Esther-vauvelin.

Maanantaina aamulla mentiin shoppailemaan valtavaan second-hand liikkeeseen. Mormonit on erikoistunu käytettyihin vaatteisiin, joten taso oli sen mukainen. Suomessakin sais olla  samanlaisii kirppareita, hinnat oli halvempia ja silti vaatteet oli myöskin parempia. Ja luonnollisesti ostin vain kaikkea ehdottoman tarpeellista.. :) Shoppailun jälkeen ajettiin collegen kampukselle tapaamaan mun host-sisarukset. Mun host-sisko Tasha on töissä radiossa(sinä tyyppinä joka puhuu kappaleitten välissä) joten päästiin ensin kiertelemään radiostudioihin, ja sen jälkeen suunnattiin Wingler's nimiseen ravintolaan. Tilasin fried chicken & waffles with syrup, nyt kun oon päässy aamupalan ja päivällisen yhdistelmän makuun :D  En oo hirveesti esitelly mun isoa ja hullua perhettä täällä, mutta kuvassa alla on suurin osa koolla, puolisot ja kihlatut ja lapset mukaan lukien. Kaikki on tosi hauskoja ja eläväisiä, ja kun ollaan isolla porukalla mulla on vieläkin vaikeuksia saada selvää mistä kaikki puhuu. Illalla pakattiin osa kamppeista ja lähdettiin pariksi yöksi kaupungin ulkopuolelle serkkujen luokse. 

Tiistai aamuna heräsin pancakesien ja pekonin tuoksuun, ja olin että joko taas :D Aamupalan jälkeen chillailin ja yritin saada jotain läksyjä tehtyä. Illalla ohjelmassa oli babysitting Keelyn kanssa, kun aikuiset lähti kaupungille ja lapset jäi kotiin. Mut ei kyllä oo valittamista, ne on niin söpöjä ja lisäks sain katsoa Paavo Pesusientä. 

Keskiviikkona lähdettiin serkkulasta ja ajettiin takas sivistyksen pariin upeitten vuorimaisemien halki. Pyörittiin kaupungilla viimehetken ostoksilla häitä varten, ja illalla kerättiin taas sisarukset kokoon ja ajettiin Salt Lake Cityyn! Siellä oli tosi kaunista, varsinkin toi mormoni temppeli. Temppelin ihastelun, tosin vaan ulkopuolelta, jälkeen käytiin pikaisesti  Forever 21:ssa, ja ostin vielä vyö on mun hääasuun. Sinn eon kyl pakko päästä shoppailee oikeen kunnolla joku kerta, rakkautta ensi silmäyksellä. Yöksi ajettiin takasin grandparentsien luokse. 

Torstai, Thanksgiving!! Aamupäivällä mentiin pikku vaellukselle viereiselle vuorelle. Tarkoituksena oli luonnollisesti polttaa etukäteen muutama kalori tulevaa thanksgiving ateriaa ajatellen. Oli kyllä upeet maisemat ja tosi lämmin ilma. 
Kuntoilun jälkeen alettiin valmistella dinneria. Paljon tätejä ja serkkuja ja mitä lie sukulaisia tuli paikalle myös auttamaan, ja neljältä vihdoin syötiin. Meillä oli kalkkunaa, kinkkua, perunamuusia, kastiketta, rahkaa hedelmilläja vaahtokarkeilla("salaatti"), rahkaa jellolla ja jelloa hedelmillä. Jello on siis sellasta tytisevaa hyytelöä, mitä mä kutsun jälkkäriks mut nää täällä syö ruoan kanssa. Ja paljon sämpylöitä. Ja jälkkäriks meillä oli miljoonaa erilaista piirakkaa; pumpkin pie, apple pie, blueberry pie, pecan pie, key lime pie, banana cream pie, pumpkin-oreo pie, and cheese cake. Ja varmaan unohdin jonkun listasta. Myöhemmin illalla me(tai tarkemmin sanoen minä partiolaisena ja yli innokas host-setä)pistettiin kokoon bonfire takapihalle, ja paistettiin vaahtokarkkeja. Thanksgivingin syvin olemus on siis, kuten Assu viisaasti totesi, syödä ja lihoa yhdessä. 

Perjantai, Häät Aamulla ajettiin pieneen tuppukylään keskelle aavikkoa, jossa mun host-siskon Tashan häätemppeli sijaitsi. Koska temppeliin ei nuorilla tai non-membereillä oo asiaa(täytän molemmat ehdot), babysittattiin Keelyn ja Rinan kanssa lapsia sivu rakennuksessa sillä aikaa kun aikuiset osallistu vihkimiseen temppelin sisällä. Vihinnän jälkeen otettiin paljon kuvia temppelin ulkopuolella, ja aluks olin vähän sekasin että pitäiskö mun mennä perhekuviin mukaan, mut menin koska kaikki oli sitä mieltä :) 
Vihkimisen jälkeen ajettiin takas kaupunkiin vastaanotto paikkaan, ja alettiin armottomasti valmistella. Ruuaks oli waffles ja kaikkea mahdollista niitten kanssa, ja mun tehtävänä oli pitää pöytää silmällä ja kattoo et mikään ei oo lopussa. Paikka oli tosi nätti, ruoka oli hyvää, ja tanssittiin jotain vanhoja irlantilaisia piiritansseja , ja oli hauskaa. En tosin onnistunu nappaamaan morsiuskimppua.. :D 

Huomatkaa pakeneva morsian.

Lauantai aamuna lähdettiin kotia kohti. Oli aika haikeeta lähtee, koska en varmaan koskaan 
tuu näkemään grandmaa ja grandpaa tai muita sukulaisia. Tai ylipäätään palaa Utahiin. Mutta mistä sitä koskaan tietää. :) Takasin ajettiin Utah-Wyoming(mun suosikki state, jei)-Nebraska-Iowa, eli kaksi uutta osavaltiota mun listaan. Meil ei tosin ollu hirveesti aikaa tehä sightseeingia, mutta käytiin pioneeri-museossa Omahan kyljessä. Ja katottiin leffoja ja kuunneltiin Harry Potteria nauhalta joten aika kului nopeesti. 

Oli super kiva reissu, ja tykkäsin Utahista tosi paljon ja kaikista ihmisistä joita tapasin siellä. Olisin halunnu vaan jäädä viel vähäks aikaa, mut toisaalt oli kiva tulla kotiinkin. :)

Kirjotinn tän postauksen jo ajat sitten, mutta koska ilmeisesti kadotin mun adapterin utahiin tai jotain, en oo pystyny lataa mun läppäriä, kunnes tänään käytin Lucyn adapteria. Eli siis ei ehkä oo tulossa mitään postauksia, ainakaan kuvien kanssa, ennen kun keksin jonkun ratkasun. :D Mut eiköhän niitä täälläkin jossain myydä.