lopun alkua

Tänään mulla on tasan yksi kuukausi kotiin paluuseen. Mun lähtöpäivä täältä on siis 18.6, ja Suomessa olen 19.6. Tuntuu uskomattomalta ajatukselta että mulla on jo yhdeksän kuukautta takana, aika on mennyt niin nopeasti. Nyt viime aikoina on ajatukset pyörinyt kotiin palun ympärillä aika paljon, koska nyt se alkaa oikeasti olemaan ihan käsillä, ja tunnelmat on ristiriitaiset. 
Tällä hetkenä päällimmäisenä olen iloinen että pääsen taas kotiin Suomeen. Vaikka viihdyn täällä Minnesotassa hyvin ja mun host-perhe on mahtava, missään vaiheessa ei ole tullut tunnetta että haluaisin vaan jäädä tänne. Ootan ihan hirveästi tietysti että pääsen näkemään perheen ja kaverit taas, mutta oon myös tajunnut kuinka tärkeä ja rakas paikka Suomi itsessään mulle on. 
Kuitenkin, olen ihan varma että lähtö täältä tulee olemaan tosi vaikeaa. Silloin kun lähdin elokuussa Suomesta tänne jenkkeihin, en tajunnut yhtään etten oikeasti näe ketään mun perheestä tai ystävistä melkein vuoteen. Lentokentällä lähtöaamuna, en edes ollut mitenkään surullinen enkä itkenyt, lähinnä olin vain super innoissani ja jännittynyt. Nyt kuitenkin kun lähtö 4 viikon päästä koittaa sen varmaankin ymmärtää että nyt on oikeasti lähdössä koska tällä kertaa on kokemusta hyvästien jättämisestä. Paitsi, että nyt en ole varma tulenko enää ikinä näkemään näitä ihmisiä täällä. Tietty aion lähes varmasti tulla takaisin vierailemaan ja näkemään kaikkia, mutta ei se ole sama. 

Meillä oli viikonloppuna kirkkotanssit jonne puettiin prom meko, kuvat meidän talolta ennen tansseja. Hannah mun vieressä vasemmalla on mun yksi parhaista kavereista täällä. 

Onneksi mulla on kuitenkin mulla on kuitenkin vielä yksi kuukausi edessä, ja musta tuntuu että tämä viimeinen tulee olemaan paras kaikista. Koulussa mulle on tullut vasta lähiaikoina oma kaveriporukka, ja oon saanut muutamia tosi hyviä kavereita kirkosta ja koulusta. Ja toiset vaihtarit nyt on ollut tosi läheisiä mulle koko ajan. Mun koulu loppuu 6.6, minkä sain tietää vasta perjantaina. Senioreilla koulu loppuu muita luokkia aikaisemmin 29.5, ja mä olen virallisesti seniori, mutta toisaalta kaikkien vaihtareitten pitää ottaa junioreitten enkun tunti, joka on Amerikan kirjallisuus, joka jatkuu kouluvuoden loppuun asti. Ja päätös oli että ne pitää mut koulussa kuudenteen päivään saakka, mistä olin tosi tosi iloinen. Hahaha olen mennyt täällä ihan sekaisin kun olen mielummin koulussa kuin lomalla, mutta syynä on se että suurin osa mun kavereista on junioreja, joten mielummin olen koulussa kavereitten kanssa kuin nökötän yksin kotona, kun mulla ei jokatapauksessa tule mitään läksyä enää. 

Nyt aion nauttia näistä viimeisistä 30 päivästä täysillä, saada uusia kokemuksia enkä hukata hetkeäkään, ja sitten tyytyväisenä palata koto-Suomeen! :)